JULKAISUT


Uusi teoria lukemisen silmänliikkeiden ohjauksesta.

Lukijan katsetta ohjaa hienovarainen kognitiivinen järjestelmä, jota on jo pitkään pyritty mallintamaan laskennallisesti. Uudessa tutkimuksessamme osoitamme kuinka aiemmat mallit ovat olettaneet lukijan tiedostomattomasti valitsevan tähdätäänkö silmänliike seuraavaan vai sitä seuraavaan sanaan, ja että tämä “joko-tai” oletus ei pidä paikkaansa. Se sijaan silmänliikkeen pituus näyttää määräytyvän ensinnäkin luonnollisten minimin ja maksimin perusteella, jotka varmistavat että jokaisen katse tuottaa uuden mutta riittävän tarkan näköhavainnon kirjainten ja sanojen tunnistamiseksi. Näiden rajojen sisällä silmänliikkeen pituus säätyy ensin tulevien sanojen keskipisteiden etäisyyden perusteella, jota edelleen hienosäädetään edeltävän katseen sijainnin perusteella. Tämä mekanismi takaa että useimpia sanoja katsotaan keskeisestä sijainnista, ja että kaikista kirjaimista ja sanoista saadaan riittävän laadukas näköhavainto sanantunnistuksen ja sujuvan lukemisen mahdollistamiseksi. Mekanismista johdettu malli kykeni selittämään sanan pituuden vaikutuksen katseen laskeutumispisteeseen, uudelleen katsomisen ja ylihyppäämisen todennäköisyyteen yhtä hyvin tai osin paremmin kuin aiempi keskeinen “joko-tai” malli,.

Hautala, J., Hawelka, S., Loberg, O. & Leppänen, P. (2021). A Dynamic Adjustment Model of Saccade Lengths in Reading for Word-Spaced Orthographies: Evidence from Simulations and Invisible Boundary Experiments. Journal of Cognitive Psychology. https://doi.org/10.1080/20445911.2021.2011895

Silmänliiketutkimus haastaa vakiintuneita käsityksiä sanantunnistuksesta ja lukivaikeudesta.

ReadDramassa viidellä tutkimuskoululla mitattiin myös oppilaiden tekstin lukemisen aikaisia silmänliikkeitä ennen ja jälkeen lukemisen harjoittelujaksoa. Alkumittauksen silmänliikeaineistosta tehdyn tutkimuksessa mitattiin analysoitiin aiempaa tarkemmin sanan yleisyyden ja kirjainmäärän vaikutusta katseiden kestoihin, eli fiksaatioihin. Oletuksena oli, että hitailla lukijoilla sanojen näönvaraiset edustukset aktivoituisivat vain vaivoin, joten he joutuisivat ensin kokoamaan sanaa kirjain kirjaimelta aktivoidakseen sanan puhutun kielen edustuksen. Tämä oletus ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, sillä myös hitaimmilla lukijoilla sanan yleisyys vaikutti voimakkaasti jo ensimmäisen fiksaation kestoon sanassa, sanan pituudesta riippumatta.

Tulokset viittaavat siihen, että näönvaraisten edustusten aktivoituminen yleisesti ottaen edeltää ja nopeuttaa kokoavaa lukemista. Keskeistä sujuvan lukutaidon saavuttamisessa on harjaantua käsittelemään kirjainjonoja nopeasti, sekä oppia hyödyntämään näönvaraisia muistijälkiä kokoavassa lukemisessa. Lopulta sanoja voidaan oppia tunnistamaan myös kokonaisina. Jatkossa tulisi vielä tutkia, voitaisiinko hitaita lukijoita harjoittaa paremmin hyödyntämään näönvaraisia muistijälkiään lukemisessa.

Hautala, J., Hawelka, S., & Aro, M. (2021). Dual-stage and dual-deficit? Word recognition processes during text reading across the reading fluency continuum. Reading and Writing, 1-24. https://doi.org/10.1007/s11145-021-10201-1

Artikkelin pääset lukemaan kokonaisuudessaan tästä!


“Koska oli extrasuperkivaa” 3.-4. -luokkalaisten hitaiden lukijoiden kokemuksia lukuteatterista

Puhe ja kieli -lehdessä julkaistiin artikkeli ““Koska oli extrasuperkivaa” 3.-4. -luokkalaisten hitaiden lukijoiden kokemuksia lukuteatterista“. Tulosten mukaan lukuteatteri oli oppilaille erittäin mieleinen työskentelyn muoto. Tutkimuksessa havaittiin myös, että erityisesti tavoitteellinen näytelmän valmistaminen ulkopuoliselle yleisölle kohensi osallistujien motivaatiota harjoitella ja osallistua toimintaan.

Lehden verkkonumerosta löytyy myös monta muuta kiinnostavaa artikkelia “Kieli, leikki ja pelillisyys” -teeman alta.

 Klikkaa tästä julkaisuun!


Onko lukuteatteri tehokas tapa harjoitella lukemista? Pilottitutkimuksen tuloksia ReadDrama -hankkeesta

Lukuteatterissa harjoitellaan ilmaisevaa ääneenlukua näytelmätekstien parissa lapsia innostavalla tavalla.
Viidentoista oppitunnin mittaista lukuteatterijaksoa kokeiltiin yhdellä koululla kolmannen luokan heikkojen lukijoiden parissa. Lukutaitojen kehitystä seurattiin suhteessa kahteen verrokkiryhmään: koulun tukea saaviin heikkoihin lukijoihin ja tyypillisesti lukeviin oppilaisiin.

Heikoista lukijoista vain lukuteatteriryhmään osallistuneet oppilaat kehittyivät lukusujuvuudessa.
Oppilaat pitivät lukuteatterista paljon, ja heidän minäpystyvyydessään havaittiin myönteistä kehitystä.
Pienryhmätoimintana järjestettävä lukuteatteri on erittäin lupaava lukemisen kohdennetun tuen muoto.

Tästä pääset suoraan NMI Bulletin -lehden artikkeliin!